Juomavesi on päiväsi tärkein ”ateria"

Vesi on nykyään kadottanut koko maailmassa itsepuhdistumiskykynsä. Atomikokeet, ympäristön saastuminen ja jatkuvasti kasvava mikroaaltosäteily ovat vahingoittaneet maailman kaikkia vesiä.

Jo vuosia on ollut olemassa uusia sairauksia (esim. neurodermitis, astma ja erilaisia allergioita), sillä inhimillinen organismi rasittuu valtavan ympäristösaasteen takia eikä pysty enää poistamaan näitä aineita luonnollisella tavalla. Vesi on myös menettänyt puhdistuskykynsä, niin kehossamme kuin sen ulkopuolella.

Aikaisemmin vesi oli täynnä omaa sisäistä voimaansa, ja pystyi poistamaan virvelöintinsä ja itsepuhdistusmekanisminsa avulla kaikki vieraat aineet itsestään, niin että lähteistä pulppusi puhdasta vettä. Nykyään tällaisia lähteitä kohtaa enää harvoin. Vesikysymys on keskeinen kysymys rauhanomaiselle ja harmoniselle elämälle Maaplaneetalla. Itävaltalainen vesituntija ja metsänvartija Viktor Schauberger (30.6.1885–25.9.1958) totesi nämä asiat jo 70 vuotta sitten. Maailman ympäristöasioita käsittelevässä kongressissa Johannesburgissa vuonna 2002 vesi- ja juomavesikysymykset olivat eräs tärkeimmistä kysymyksistä.

Ihmisen kehossa on noin 70 % vettä, aivoissamme on jopa 10–15 % enemmän.  Yhä useammat ihmiset tulevat tietoisiksi siitä, miten tärkeä tekijä heidän nauttimansa veden laatu on. Vedellä on nämä itsepuhdistusvoimansa, mutta se sisältää elämälle tärkeää informaatiota, joka antaa meille energiaa. Näin vesi on samanaikaisesti sekä huolitsija että jätteiden poistaja. Hyvä vesi vaikuttaa olevan ihmisen ja kosmoksen välisten voimien välittäjä. Fyysinen kehomme sisältää jo noin 240 erityyppistä vettä, joiden muodostamiseksi tarvitsemme kosmoksesta tiettyä informaatiota ja voimia, jotka voivat välittää meille korkealaatuista vettä. Pystyäksemme tajuamaan veden merkityksen käsittelemme muutamia siihen liittyviä tietoja.

Vesijohtovesi

Vesilaitoksissa tämä vesi pudistetaan kemiallisesti ja suodatetaan.  Vedessä mahdollisesti esiintyvien bakteerien tappamiseksi siihen lisätään yleensä se määrä klooria, minkä poliittisesti päätetyt raja-arvot kulloinkin määrittelevät olevan tarpeellista. Tämän käsittelyn yhteydessä veden elämä tosin saavuttaa loppupisteensä, sillä tämä käsittely vie siltä viimeisenkin rakenteen.

Monet vedessä esiintyvät jätteet eivät edes poistu suodattamisessa, esim. särkylääkkeet, röntgenvarjoaineet tai hormonit, joita 30 vuotta kestäneen e-pillereiden käytön jälkeen on jo runsaasti juomavedessä. Tässä yhteydessä voidaan jopa puhua salaisesta apteekista, joka tulee kotiin vesikraanan kautta. Tämän lisäksi veden laatuun vaikuttaa peltojemme ylilannoitus. Vesien ”lääkepitoisuudesta” on jo kauan keskusteltu Saksassa ja viimeisinä kuukausina myös Ruotsissa. Eräs veden laatuun vaikuttava tekijä on myös korkea paine, jolla vettä kuljetetaan aivan liian suorissa putkissa. Tämä johtaa siihen, että vesi on sekä sairas että väsynyt kun se vihdoin saapuu talouksien käyttöön. Tämä kuljetusmenetelmän seurauksena vesien kalkkimolekyylit ovat muuttaneet muotoaan, ja tästä taas puolestaan johtuvat vesijohtoputkissa (…tai ihmisten verisuonissa) esiintyvät kalkkikasaumat. Puhumme jossain yhteydessä jopa ”aggressiivisesta vedestä”.

Pullovesi

Hiilihappo on tarkemmin määriteltynä inhimillisen aineenvaihduntatoiminnan jäte, eikä niin ollen kuulu mihinkään juomaan. Vesi haluaa päästä tästä jätteestään mahdollisimman nopeasti, mikä taas pahentaa kehomme usein jo entisestään ylihappoista tilaa.

Valmistajat käyttävät mielellään hiilihappoa, koska se tekee vedestä paremmin säilyvää. Mutta myös tavallisella tai vähähiilihappoisella vedellä on, osin lainsäätäjien pitkää varastointia varten määräämän käsittelyn ansiosta, tuskin jäljellä elinvoimaa. Jopa Lourdesin lähteen pyhä vesi, kun se juodaan Madridissa tai Helsingissä, menettää kuljetuksen ja varastoinnin ansiosta hiljalleen vaikutuksensa. Asiantuntijat suosittelevat juotavaksi hyvää paikallista vettä. Mineraali- ja parannusvesien liuenneet mineraalisuolat ovat ajan mittaan kehon fysiologialle usein enemmän vahingollisia kuin hyödyllisiä.

Hiilihapolla rikastettua vettä voidaan käyttää terapeuttisissa yhteyksissä ainoastaan rajoitettu aika. Jos punaiset verisolut kuljettajasubstanssina eivät riitä lisätylle hiilihapolle, niin silloin tämä vesi voi pitkään nautittuna olla vain vahingollista.

Vesijohtoveden puhdistaminen

Juomaveden suodatus on tietyssä määrin kuitenkin hyväksyttävä toimenpide. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin vältettävä granulaattisuodatinta, koska se likaantuu nopeasti ja on vaihdettava jatkuvasti. Näin ei ole laita hiilisuodattimien kanssa. Tosin vesi ei tämänkään toimenpiteen välityksellä saa enää takaisin elinvoimaansa. Käänteisen osmoosilaitteen avulla saadaan aikaan kemiallisesti suhteellisen puhdasta vettä. Tämä vedenpuhdistustapa on täysin luonnoton ja toimii ainoastaan ihmisten aikaansaamana. Käänteinen osmoosi vaatii erittäin korkea veden paineen ja nykyään tiedetään jo, että mikäli vettä ei aktivoida uudelleen, sen juomisen seurauksena mineraalit voivat hävitä kehosta. Toinen suodatinmahdollisuus on höyrydestillointi. Tätäkään tapaa ei esiinny luonnossa. Tällä menetelmällä aikaansaatua vettä voidaan käyttää ainoastaan lyhyinä ajanjaksoina ja vain tietyissä terapeuttisissa tarkoituksissa. Se on erittäin voimakkaasti muuttunut ja rakenteeltaan niin vahingoittunut, että sen jatkuvassa käytössä voidaan jo puhua aggressiivisesta vedestä. Mineraalien häviäminen kehosta on tässä yhteydessä ja aivan moninkertaista suuruusluokkaa. Olkoot suodatusmenetelmät miten hyviä tahansa, ne eivät anna vedelle takaisin sen menetettyä kristallista rakennetta.

Fysikaalinen vedenkäsittely

Puhuessamme veden rakenneaspekteista emme enää puhu vain karkearakenteisista aspekteista, vaan erittäin jännittävästä veteen ja sen elinvoimaan liittyvästä. Fysikaalisen vedenkäsittelyn päämääränä on luoda terve, elinvoimainen ja energiarikas ja elämää edistävää informaatiota sisältävä juomavesi elottomasta, vahinkoainerasitetusta vedestä, jolla on vahin­gollinen ”informaatiosisältö”. Tarvitsemme todella tervettä vettä voidaksemme elää terveinä. Tässä yhteydessä on itse asiassa kysymys vain kahdesta tavasta: fysikaalisesta virvelöinnistä tai niin kutsutusta modulaatiosta.

Virvelöintitekniikka

Tässä yhteydessä jäljitellään luonnossa esiintyviä veden liikkumismalleja, erilaisia pyörteitä ja mutkittelua. Nyt puhutaan laitteista, jotka yhdistetään vesijohtoon, tai jotka toimivat levitaatiomenetelmän avulla. Eräs virvelöintitekniikkaa käyttävä laite on saksalainen Vortex. Se asennetaan yksinkertaisesti vain vesihanan päähän. Hanaa avattaessa vesi joutuu voimakkaaseen spiraalikierteeseen ja aktivoituu.

Saamme kiittää itävaltalaista vesitutkijaa ja suurta luonnontuntijaaViktor Schaubergeria tiedoistamme veden itsepuhdistumisvoimien olemassaolosta. Hän kopioi luonnossa esiintyviä tapoja ja rakensi ensimmäisen ns. veden jalostuslaitteen. Näin hän jo 70 vuotta sitten hän pystyi todistamaan tällaisten laitteiden vaikutuksen. Schauberger vastusti myös pohjavesien pumppaamista juomavedeksi. Syvältä maan uumenista pumpattu vesi oli ”kypsymätöntä, raakaa vettä”, koska se ei ollut käynyt valmiiksi maan uumenissa suoritettavaa kypsymiskiertoaan. Veden ”kypsyydestä” riippuu myös sen kyky pulputa pintaan ja samalla myös sen laatu. Pumpun avulla pintaan nostettu pohjavesi on myös vahingollista juojalleen.

Maaplaneetan pohjavesivarastojen tyhjentäminen aiheuttaa Schaubergerin mukaan myös kaksikertaisen vaaratilanteen: 1) käytetään epäkypsän veden reservit, jotka eivät korvaudu nopeasti, koska vesi liikkuu maan uumenissa hyvin hitaasti. 2) tämä vesi vaikuttaa erittäin kielteisesti bioloogisiin systeemeihin (ihmiset, eläimet, kasvit). Sen sijaan, että se antaisi juojalleen energiaa, se kuluttaa sitä… Schauberger totesi, että korkealaatuista vettä juotaessa ainoastaan 300 – 400 gr. joutuu elimistöön, ja loput muuntuvat energiana organismin käyttöön, mistä puolestaan johtuu sen valtavan elävöittämä vaikutus.

Modulointi

Tämän toiminnan periaatteena on toistaiseksi vielä suhteellisen tuore tieto siitä, että vesi varastoi informaatioita, ts. että sillä on eräänlainen muisti. Hiljattain muutamat ”arvostetut” luonnontieteilijät ovat tutkineet tätä teemaa ja vahvistaneet sen, minkä luonnontutkijat ja rajatieteilijät ovat tienneet jo kauan.

On todettu, että vahinkoainesaasteisen veden suodatuksen ja kemiallisen puhdistuksen jälkeen tästä vedestä löytyvät edelleen ne samat sähkömagneettiset värähtelyt, jotka voidaan tarkalleen tunnistaa näistä ”jo poistetuista” vahinkoaineisista johtuviksi. Tästä näkökulmasta katsottuna puhdistus ja suodattaminen vaikuttavat täysin turhalta, ja siksi useat aktivaatiolaitteiden valmistajat eivät liitä laitteisiinsa minkäänlaista suodatinvaihetta.

Tämän aktiivisen valmistuksen avulla saavutetun järjestysasteen kaikki positiiviset efektit kykenevät kaiken todennäköisyyden mukaan mitätöimään voimassa olleita fysikaalisia vaurioita

Tällä hienoaineisella alueella on muutamia vesiaktivointijärjestelmien valmistajia. Tunnettuihin merkkeihin kuuluvat Johann Granderin ja Plocherin laitteet sekä Peter Grossin GIE-laitteet. Grander käyttää, kuten jo monet muutkin valmistajat, bioteknistä menetelmää, jonka avulla vesi saatetaan magneetin avulla korkean värähtelytaajuuden alaiseksi. Periaatteena on, että korkeampi värähtely voittaa matalamman värähtelyn, ikään kuin ”ylittää sen”. Energianvälitys tapahtuu resonanssin avulla, mistä johtuen nämä usein pienehköt laitteet ovat yleensä kiinnitettävä vesijohtoon. Tämän laitteen ainoana toimintaperiaatteena on magneetti­seen kuoreen sijoitettu Grander-vesikonsentraatti. Maailmassa on tällä hetkellä jo yli 100.00 Grander veden käyttäjää ja useat kertovan sen hämmästyttävistä vaikutuksista ihmisiin, eläimiin ja kasveihin.

Plochner laitteen sisällä on tiivistetty energiakenttä, mikä vaikuttaa myös veteen heti kun tämä laite on asennettu vesijohdon ulkopuolelle. Vesitutkija Peter Gross käyttää GIE-läpivirtauslaitteessaan jopa 15 erilaista toimintaperiaatetta. Muiden valmistajien käyttämien toimintaperiaatteiden kirjoon kuuluvat esim. orgon-, tachyoni-, nollapiste-, vakuumi- ja kosmiset energiat.

Se mikä vaikuttaa veteen, vaikuttaa myös muilla alueille. Näitä mainittuja energioita voidaan käyttää myös sähkösaastetta vastaan. Tutkija Peter Gross on käyttänyt tätä tietoa hyväkseen ja hänen tuotteisiin kuuluu muodoltaan kaunis, sähkösaasteelta suojaava vesilamppu.

Useimmat valmistajat voivat todistaa laitteidensa energisoivaa vaikutusta tiettyjen menetelmien avulla. Näitä ovat esim. bioresonanssimittaukset, pimeäkenttämikroskooppi, biofotonianalyysi, kirilianvalokuvaus, kristallianalyysi, veren morfologiset tutkimukset, ula-spektroskopia, ja virus- bakteeritutkimukset.

Pystyäkseen löytämään kunnollisia tuotteita tässä tuntemattomassa viidakossa on syytä puhua valmistajien kanssa hieman syvällisemmin heidän laitteistaan. Vaikka olemme avoimia ”uusille ajatuksille”, vaikuttaa siltä, että miettiessämme vettä ja sen laatua, palaamme aivan turhan usein aivan liian kemialliseen tarkkailutapaan. Vesi on kuitenkin elävä olento, jota saamme kiittää elämästämme.

©Marion Kuprat

www.marionkuprat.com

Käännös saksankielestä ja muokkaus: ©Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.

Artikkeli on julkaistu Minä Olen lehdessä 1/2003

Peter Grossiin liittyvät kirjoitukset

1. Vedentutkimuksen pioneeri 

2. Vesi - shokki ja mittaamaton haaste tieteelle 
3. Vesi - älykäs ihmeolento 

4. Nykyajan kirkas vesikö puhdasta???

5. Hedelmien ja vihannesten laatu paranee GIE-vedellä

6. Juomavesi onpäiväsi tärkein ”ateria"

7. Peter Gross :diplomi-insinööri ja keksijä
8. Peter Grossin GIE-latteen toimintamallista

Hedelmien ja vihannesten laatu paranee GIE-vedellä

Tämä artikkeli on kirjoitettu alun pitäen vastaamaan saksalaisia olosuhteita. Suomessa on myös useita tietoisesti toimivia tiloja, yksilöitä ja järjestöjä. Artikkelissa on paljon tietoja, jotka ovat mielestäni tarpeellisia jokaiselle, joka on kiinnostunut ostamiensa tuotteiden laadusta kaikilla tasoilla. Näiden tietojen avulla voi laatu tulla tärkeämmäksi kuin määrä.

Suomalainen metsänhoitaja Esko Jalkanen on tutkinut näitä asioita myös kauan. Hänen kirjoissaan on löydettävissä Suomen olosuhteisiin sopivaa lisätietoa

Hedelmien ja vihannesten laatu paranee GIE-vedellä

Saksalaiset Demeter ja Bioland järjestöt ovat jo vuosikymmeniä ylläpitäneet maatiloja, joita ohjataan suurella tietoisuudella ja asiaan omistautumiselle. Nämä järjestöt ovat myös vähän kaupallisesti ohjattuja kuin maaviljelystuottajat yleensä. Demeterin ja Biolandin biologiset viljelmät ovat tarkkaan kontrolloituja. Huolimatta siitä, että tilojen tuotto on ”vähäisempi”, ne valitsevat olla käyttämättä keinolannoitteita, keinotekoisia hyönteisten torjunta-aineita ja muita epäluonnollisia lisäaineita pystyäkseen tarjoamaan luonnollisia elintarvikkeita. Ymmärrämme, että hyönteisten torjunta-aineilla on ominaisuuksia, jotka uhkaavat itse elämää ja tiettyjen organismien kiertoa luonnossa. Näiden aineiden jäänteitä sivuvaikutuksineen joutuu elintarvikkeiden kierrossa ihmiskehoon. Biodynaamiset viljelijät haluavat säästää meidät näiltä seurauksilta.

Solu

Jokaisessa elävän organismin solussa tapahtuu energiatasolla prosesseja, jotka sisältyvät solun elämisprosessiin. Kun solu kuolee, siinä ei enää ole havaittavissa minkäänlaista dynaamista prosessia. Kaikki toiminta siinä lakkaa, ja solun sisältämä informaatio häviää. Kirjaimellisesti sanottuna solussa sammuvat valot.

Saksassa pyritään lisäämään ostohalua sanomalla: ”Liha on pala elinvoimaa-”, mutta eläimen kuoltua on sen liha energiamielessä arvoton. Tosin siinä ovat edelleen tallessa tietyt mineraalien, hivenaineiden ja valkuaisaineiden jäänteet. Sama tapahtuu, kun kysymyksessä on kala, äyriäiset tai muut elävistä eläimistä peräisin olevat tuotteet.

Elävien solujen energiat liittyvät intiimisti elämän alkuvaiheisiin. Nämä energiat ovat ”valoenergiapartikkeleita”, jotka tunnetaan fysiikassa biofotonien nimellä. Elävä organismi saa materiaalisella tasolla informaatiota vitamiineilta, mineraaleilta ja hivenaineilta, mutta tämä informaatio on biologiselta arvoltaan matalampaa kuin biofotoneiden välittämä informaatio.

Jokaisessa yksittäisessä solussa on täydellinen DNA-ketju. Tämä on erittäin pieni molekyyli, jonka pituus avattuna on kaksi metriä, ja joka on liitetty yhteen erittäin raffinoidulla tavalla. DNA molekyyli sisältää 10 biljardia perusparia. Jos ihmisen kaikkien molekyylien sisältämä DNA ketju yhdistetään, saadaan tulokseksi 10 miljardia kilometriä pitkä ”nuora”. Tämä vastaa koko planeettajärjestelmämme halkaisijaa. Molekyläärisestä näkökulmasta katsottuna tämä suunnaton informaationmäärä (joka luultavasti on enemmän kuin mitä nykyään on mahdollista edes teknisesti ilmaista) saa aikaan BIOksi kutsutun ilmiön. Fotonit, jotka ovat erittäin heikkoja valopartikkeleita, ikään kuin ”syväjäädytetään ja säilytetään pakastettuina”.

Jokainen elävä aine, jokainen solu, säteilee tätä erittäin heikkoa, laserinkaltaista ja tästä syystä järjestäytynyttä valoa. Biofotonit välittävät lukemattomia kirjoja elämää ohjaavaa infoa solujen sisällä, ja solujen ja aivojen välillä. Solujen ohjausta voidaan tutkia laserkoodattujen biofotoneiden kautta. Tällöin kysymyksessä ovat kaikki solun erilaiset toiminnat ja niiden keskinäinen kommunikointi. .

Tällä hetkillä on tiede sitä mieltä, että 98% DNA:stamme on ei-aktiivista, ja siten ”ylimääräistä”. Toisaalta tiedämme kokemuksesta, ettei luonto koskaan harjoita tarpeetonta toimintaa. Tähän saakka tehtyjen arvailujen perusteella vaikuttavat kehon yksittäiset solut kommunikoivan keskenään sähkömagneettisten kenttien avulla ja mahdollisesti myös käyttäen muita kenttiä. Rupert Sheldraken mukaan tämä kommunikaatio on toistaiseksi tutkimaton alue. Ihmisten luomilla teknisillä järjestelmillä siihen ei vielä pystytä..

Kasvin, eläimen tai ihmisen kuollessa, solun fotonivarasto alkaa kutistua, laserinpulssit heikentyvät ja niiden valosignaalit häviävät vähitellen kokonaan. Tämä ei tapahdu hetkessä, vaan solut ylläpitävät toimintojaan vielä jonkin aikaa, vaikka itse ”solujen isäntä” jo vaikuttaa kuolleen. Kuolema tapahtuu itse asiassa vasta sen jälkeen, kun soluissa ei enää ole havaittavissa fotonisäteilyä tai laserimpulsseja. Koska energiaa ei voida luoda tyhjästä ja solujen informaatiosisältö häviää vähitellen päivien mittaan, on bioenergiaa ja biologisesti arvokasta informaatiota jatkuvasti täydennettävä. Parhaiten se tapahtuu käyttämällä ilman kemikaaleja viljeltyjä ja auringossa kypsyneitä tuotteita, jotka ovat korjattu tuoreina. Nämä tuotteet sisältävät erittäin paljon biofotoneja.

Erwin Schröder, eräs 1900-luvun suurista fyysikoista, on todennut, että meidän on ”syötävä” valoa ja järjestystä. Tämä tarkoittaa sitä, että ruokamme ja juomamme välityksellä meidän on saatava kehoomme sekä valoa että järjestysrakennetta.

Japanilainen lääkäri Masaru Emoto on myös pystynyt toteamaan ja havainnollistamaan veden järjestysrakenteen runsaan vuosikymmenen kestäneen tutkimustyönsä aikana.

Valoa ravinnosta?

Ravintomme järjestäytynyt valosisältö, eli bioenergia-arvo riippuu tämän ravinnon tuoreudesta. Tämä bioenergia-arvo pystytään mittaamaan professori Frits-Albert Poppin kehittämällä menetelmällä. Hän on pystynyt osoittamaan kuinka kauan aikaa kuluu siihen kun elintarvike kadottaa puolet bioenergiavoimastaan = biofotoni määrästään. Tämä biolooginen puolitusaika vaihtelee elintarvikkeesta toiseen. Viljoilla on jäljellä 50 % biologisesta energiastaan vuosi sadonkorjuun jälkeen ja 25 % kahden vuoden jälkeen. Marjat, hedelmät, salaatit ja ohutlehtiset vihannekset kadottavat bioenergiansa kahden päivän sisällä.

Toistaiseksi emme tunne mitään menetelmää, joka hidastaa biologisen arvon katoamista sadonkorjuun jälkeen. On aivan mieletöntä korjata vihannes- ja hedelmäsato puolikypsänä, jotta se voitaisiin kuljettaa mahdollisimman kauas ja varastoida mahdollisimman kauan. Näin sadonkorjuunhetki siirretään pitkälle ennen bioenergistä kypsymishetkeä. Näiden kypsymättömien tuotteiden pitkäaikainen säilytys kylmävarastossa  vähentää entisestään niiden bioenergiaa. Mikä onkaan sitten näiden tuotteiden bioenergia-arvo? Ne voivat näyttää miten tuoreilta ja terveiltä tahansa! Sen lisäksi käytetyt säilytystavat vaikuttavat tuotteisiin. Vaikka osa elinvoimaisia aineita olisikin jäänyt jäljelle sadonkorjuun jälkeen, niiden energiat häviävät erittäin nopeasti.

Säilytys ja käsittely tapahtuu nykyään suurissa elintarvikkeiden säteilytyslaitoksissa. Yli 40 tällaista laitosta on jo pelkästään Alankomaissa ja Belgiassa. Näissä laitoksissa käsitellään gammasäteillä kaikki vientiin tarkoitetut hedelmät ja vihannekset. Mahdollisten loisten ja vahingollisten hyönteisten tuhoamiseksi käytettävien gammasateiden voimakkuus on kymmenen kertaa korkeampi kuin ihmisille kuolettava annos. Ja näin näistä hedelmistä ja vihanneksista tulee geneettisesti kuolleita. Kaikki elämää tukeva informaatio on hävinnyt niistä. Yhtään biofotonia ei ole jäljellä, sillä ne ovat bioenergeettisessä mielessä jo täysin kuolleita saapuessaan kuluttajien käyttöön. Tämä elintarvikkeiden säteilytyskäytäntö on olemassa monessa maassa. Hedelmät ja vihannekset näyttävät edelleen suurenmoisilta kuluttajien silmissä, mutta bioenergeettisesti katsottuna kysymyksessä on kuolleet säilykkeet. Kemiallisessa analyysissa tosin todetaan että vitamiinit ovat tallella.

Ravinto ja kehomme

Ravinnon sisältöön liittyvä luokittelu ei huomioi kaikkein olennaisimpaa. Aikoinaan tiedettiin intuitiivisesti, että tarvitsemme bioenergeettisesti elävää ravintoa. Ravinnossa olevan energiavärähtelykirjon avulla tämä elävä ravinto suuntaa oikeaan elimeen kehossa. Tämä toimii luonnollisesti vain silloin, kun bioenergia informaatio ja järjestysrakenteet ovat ravinnossa edelleen tallessa muuttumattomina. Sitä vastoin, jos kasvien ulkonäkö, toimintatapa, ominaisuudet ja samalla niiden värähtelytaajuus muutetaan geneettisesti, emme tiedä löytävätkö nämä uudet informaatiorakenteet evoluution mukaiset vastineet kehossamme. Emme myöskään tiedä mitä keho ”tekee” tällä uudella, sille tuntemattomalla informaatiolla

Kuinka kohtalollista tämä voi olla, käy mahdollisesti ilmi esimerkistä, jossa keho ei pysty tunnistamaan vaaraa silloin, kun kysymyksessä ovat radioaktiivisesti säteilytetyt elintarvikkeet. Strontium 90:lla on kemiallinen rakenne, joka muistuttaa kalkin rakennetta. Ja keho valitsee näistä säteilytetyistä vihanneksista strontiumin luuston rakentamiseen. Samalla tavalla voi keho suosia cesiumia kaliumin asemasta.

Kun ostamme tuoreita vihanneksia pimeänä vuodenaikana, ostamme tavallisesti ainakin osittain kasvihuonetuotteita, koska mitään ei enää kasva pelloilla. Kasvihuonetuotteet eivät kuulu kaikkein parhaimpiin maataloustuotteisiin, koska niiltä puuttuu kesäauringon ”lataava” vaikutus. Elintarvikkeissa löytyvät ”valoenergiapartikkelit” eivät ole muuta kuin varastoitua auringonvaloa. Auringon lähettämä värähtelytaajuus vaikuttaa suoraan elintarvikkeen vitaalienergiasisältöön.  Esimerkiksi ilman auringonvaloa kasvihuoneessa viljellyllä, kasvun nopeuttamiseksi käytetyn keinovalon alla kasvaneen kukkakaalin värähtelytaajuus on 93 ja 97 Hz:n välillä. Jos kukkakaali saa kasvaa ja kypsyä kesäauringossa sen värähtelytaajuus on 555Hz. Kukkakaalien vitaalienergia sisältö on suoraan verrannollinen niiden värähtelytaajuuteen.

Uudelleen aktivointi

Lukemattomat kasvihuoneissa kasvaneiden ja auringonvalossa kypsyneiden elintarvikkeiden mittaukset ovat osoittaneet, että kasvihuonetuotteet voivat tasoittaa auringon puutteen, ja niistä voi tulla bioenergiamielessä täysin hyväksyttäviä, ts. ne voivat saavuttaa uudelleen ”elävän” elintarvikkeen laadun, sen jälkeen kun ne ovat saanet olla runsaan tunnin GIE-vedessä. Tämä on tapahtunut jopa silloinkin, kun kasvihuonetuotteet ovat olleet astiassa tämän tunnin verran, ilman että ne ovat edes kostuneet. Niiden värähtelytaajuusyhteys GIE-veteen tapahtui tämän astian läpi. Käytetyn astian laatu ei myöskään vaikuttanut asiaan. Se voi olla lasia, savea, posliinia, metallia tai muovia – tulos oli aina yhtä selvä.

Ei ole tarpeen rajoittaa GIE-veden avulla tapahtuvaa elintarvikkeiden elävöittämistä pelkästään pimeään vuodenaikaan. Se toimii aivan yhtä hyvin muinakin vuodenaikoina, ja myös silloin, kun hedelmät ovat kasvaneet ulkona. Niitä on voitu säilyttää jonkin aikaa jääkaapissa sadonkorjuun ja ostohetken välisenä pitkänä aikana, ja ne ovat näin ollen kadottaneet paljon bioenergia-arvoaan.

GIE-vesi ei voi herättää henkiin elintarvikkeita tai juomia, jotka geneettisen kuoleman takia jo ovat erossa elämän dynaamisesta prosessista. Näin niiden energiataso nousee, ja niistä tulee siedettäviä ja rakentavia keholle. Tällöin riittää se, että ne laitetaan alkuperäispakkauksissaan GIE-veteen 15 minuutiksi. Kun kysymyksessä on elintarvikkeet, jotka eivät ole vielä täysin kuolleita, pystyy GIE-vesi nostamaan niiden bioenergiasisältöä samalle optimaaliselle tasolle, mikä on auringon alla kypsyneillä ja täyden ravintoarvonsa saavuttaneilla hedelmillä, salaateilla ja vihanneksilla.

Emme vielä tiedä mikä tämän kaiken saa aikaa. Olemme vain todenneet että näin on, ja pystyneet mittaamaan nämä tulokset.

Peter Gross

Käännös saksankielestä ja muokkaus: ©Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.

Kirjoja:

Grenzenlos kulinarisch - Lebensmittelqualität im EG-Binnenmarkt. Katalyse Verlag, Köln

Was wir alles schlucken, Rowolt Verlag, Reinbeck 1995

Neue Chemie in Lebensmittel, Verlag Zweitausend, Frankfurt am Main

Fritz-Albert Popp: Die Botschaft der Nahrung, Verlag Zweitausendeins

Masaru Emoto: Messages from Water (volumenes I, II, III)

Peter Grossiin liittyvät kirjoitukset

1. Veden tutkimuksen pioneeri 

2. Vesi - shokki ja mittaamaton haaste tieteelle

3. Vesi - älykäs ihmeolento 

4. Nykyajan kirkas vesikö puhdasta???

5. Hedelmien ja vihannesten laatu paranee GIE-vedellä

6. Juomavesi on päiväsi tärkein ”ateria"

7. Peter Gross :diplomi-insinööri ja keksijä
8. Peter Grossin GIE-latteen toimintamallista ´

Nykyajan kirkas vesikö puhdasta???

Kuvitelkaamme valmistavamme homeopaattisen lääkeaineen, jonka perustana on jokin perusliuos, peräisin eläin-, kasvi- tai kivikunnasta. Sekoitamme kyseistä liuosta suhteessa 1:1 lähdeveteen. Syntyneessä liuoksessa perusliuoksen osuus on täsmälleen puolet. Kirjoitamme seosta kuvaavan luvun osoittajaan luvun yksi ja nimittäjään luvun kaksi, ½. Sen jälkeen poistamme liuoksesta 90 % ja korvaamme määrän lähdevedellä. Ravistelemme nyt syntynyttä uutta laimennosta rytmisesti täsmälleen 100kertaa. Tämän perusliuoksen osuus sekoitteessa on vain 1/20 osa. Poistamme jälleen tästä uudesta sekoitteesta 90 % ja korvaamme poistamamme määrän lähdevedellä ja ravistamme taas 100 kertaa. Tämän toisen ravistelun jälkeen lääkeaineen osuus liuoksessa on 1/200 osa. Jos jatkamme vastaavasti, meillä on 23 ravistelukerran jälkeen liuos, jonka voimme kuvata luvulla 1/200000000000000000000000 (=23 kpl nollia).

Liuotteen ohennus on tässä vaiheessa niin suuri, ettei alussa mukana olleesta lääkeaineesta ole jäljellä yhtä ainoaa atomia. Siitä huolimatta tämä lääkeaine vaikuttaa edelleen. Voimme sitten jatkaa ohentamista vaikkapa niin kauan, kunnes voimme kuvata lopputuloksen luku 1/50.000 nollaa. Tätä liuosta voimme verrata siihen, mitä tapahtuu kun sormustimellinen lääkeainetta kaadetaan valtamereen. Alkuperäinen substanssi vaikuttaa edelleen, vaikka siitä ei enää löydy pienintäkään jälkeä, ja tämä vaikutus pystytään fysikaalisesti myös mittaamaan. Siihen tarvitaan laite nimeltä spektrometri, jonka mittaamiskyky kattaa kaikki värähtelytaajuudet nollahertsistä megahertseihin

Alati muuttuvat klusterit

Vesimolekyylit ovat kuin pienen pieni mikro-olentoja, ainoastaan yhden kymmenmiljoonasosamillin kokoisia. Näitä satojen vesimolekyylien muodostamia röykkiöitä kutsutaan yleisesti nimellä klusterit. Veden haihtuessa vesimolekyylejä on klusterissa vähintään 50. Kun sitten mikä aina tahansa joutuu veteen, vesimolekyylit ympäröivät sen välittömästi. Samalla veden rakenteen sisäinen järjesty muuttuu.

Tämä ymmärtämiseksi leikimme taas mielikuvituksella. Kuvittelemme aluksi pienen suolahiukkasen, joka on vielä vesimolekyyliäkin pienempi. Tipautamme tämän suolamolekyylin veteen. Suolan kemiallinen kaava on NaCl. Sen muodostavat atomit natrium (Na) ja kloori (Cl). Vedessä näiden atomien keskinäinen yhteys katkeaa ja ne joutuvat toisistaan erilleen, kumpikin vesimolekyylien ympäröimäksi. Voimme kuvata natriummolekyylin pienenä punaisena karamellina. Nyt kuvittelemme miten lapsi kerää punaisen natriumkaramellin ympärille legopalasista (vesimolekyyleistä) rakennelman, joka vähitellen kätkee sen sisälleen. Sitten lapsi kokoaa viereen vastaavan rakennelman, joka kätkee sisäänsä vihreän kloorikaramellin.  Vihreällä kloorikaramellilla on kemiallisen alkuainejärjestelmän mukaan erilainen järjestysluku kuin punaisella natriumkaramellilla.

Samalla tavoin kuin punaisen karamellin yhteydessä, lapsi laajentaa rakennelmaan myös vihreän karamellin ympärille. Koska ”karamellien” kemiallinen järjestysluku on erilainen, on myös rakennelmien ympärille syntyvän vesimolekyylin muoto erilainen, olkoonkin, että tämä rakenne syntyy useista sadoista vesimolekyyleistä. Vastaavat siirtymät veden molekyylirakenteessa siirtyvät sitten liuosta ravistettaessa ympäröiviin vesiklustereihin, vaikka niissä ei ole jäljellä lainkaan alkuperäistä substanssia, tässä tapauksessa natriumia ja klooria. Aivan samanlainen on se homeopaattinen vaikutustapa, jonka mukaan aine vaikuttaa edelleen, vaikka materiaalisesti sitä ei enää löydy hitustakaan.

Tämä periaatteen mukaan voimme ymmärtää, että kupillinen verta mereen kaadettuna leviää kolmiulotteisesti kuin informaatiota sisältä pikatiedote. Meressä uiskentelevat hait pystyvät mm. fyysisesti tunnistamaan veren vaikutuksen aina 15 km:n etäisyydelle.

Rankka infotulva

Jos nyt kuvittelemme, että normaalit aineenvaihduntamme poistotuotteet, erilaisten lääkkeiden, yskänsiirappien, ehkäisypillereiden, röntgenvarjoaineiden ja psykofarmiakan jäänteet kulkeutuvat käymälöiden, puhdistuslaitosten ja jokien kautta meriin. Sinne ajautuvat myös maataloudesta homeentorjunta-aineet, rikkaruoho- ja hyönteismyrkyt. Pelkästään Länsi-Euroopan valtioista Pohjanmereen ajautuu 12.000 tonnia lyijyä, 7.000 tonnia erittäin myrkyllistä kadmiumia, sekä 5.000 tonnia vielä myrkyllisempää elohopeaa, mainitaksemme näistä raskaista metalleista vain nämä kolme myrkyllisintä. Sen lisäksi mereen ajautuu talouksista ja kemiallisesta teollisuudesta lisää aineita. Vuonna 1993käytössä oli jo 13 miljoonaan luetteloitua kemiallista yhdistelmää.

Kun nämä kaikki aineet joutuvat valtameriin, ne sekoittuvat suunnattomiin vesimääriin, ja samalla tavoin kuin laboratoriossa tapahtuvassa ravistelussa, merissä syntyy nyt tuulen ja aaltojen vaikutuksesta jättiläismäisiä korkeapotenssisia yhdistelmiä, joiden vaikutus on sama kuin homeopaattisten aineiden Tämä tosin tapahtuu toivomattamme, emmekä pysty vielä edes tunnistamaan tapahtuman traagisuutta kokonaisuudessaan.

Info säilyy klustereissa

Tapahtuneen koko laajuus paljastuu vasta silloin, kun toteamme, että mereen johdetut aineet myös jäävät sinne, ja että vesi on ominut niiden fysikaaliset sormen jäljet. Meristä haihtuva vesi kantaa tämän homeopaattisen vaikutteen mukanaan sadepilviin, jotka sitten kaatavat taltioidun tietonsa hedelmäpuiden ja vihannesten päälle. Viinirypäleissä on tällöin luonnollisesti myös lyijyn, kadmiumin, elohopean ja ehkäisypillereiden vaikutus, joka siirtyy edelleen näistä rypäleistä valmistettuun viiniin. Sama tapahtuu luonnollisesti, olipa sitten kyseessä konjakki, armanjakki, slivowitz, vodka tai vattulikööri.

Ketju jatkuu

Laitumella käyskentelevät lehmät syövät informaatiosaasteista heinää ja juovat yhtä lailla saasteista vettä pystyäkseen tuottamaan riittävästi maitoa. Maidosta valmistamme voita, kermaa, jogurttia, juustoa - kaikki informaatiosaasteista. Samoin kuin ihmisillä, myös eläinten kehojen painosta 70 % on informaatiosaasteista vettä, joka aikaisemmin oli imeytynyt sateesta maahan. Tämä vesi laskeutuu maassa oleviin Lähteisiin ja pumpataan sieltä vesilaitoksiin. Tätä vettä myydään vähitellen kemiallisesti ja fysikaalisesti puhdistettuna, hyväksi luokiteltuna, pullotettuna juomavetenä. Kun syömme lihaa, syömme myös kaikkien niiden aineiden vaikutuksen, jotka ovat ajautuneet ulostuksissa meriin. Kaikki, mitä voimme syödä tai sjuoda, on informaatiosaasteista, johtuen liian huolimattomasta veden kohtelusta.

Saasteinformaation poistamiseen useita 

Runsas puoli vuosisataa sitten itävaltalainen metsänhoitaja Viktor Schauberger löysi älykkään luonnon tarkkailutapansa ansiosta uraauurtavan uusia, perustavaa laatua olevia tietoja vedestä. Hän totesi muun muassa, että vesi pystyy puhdistautumaan sekä kemiallisesti että fysikaalisesti, myös siihen liittyvästä informaatiosta, jos se virvelöidään (pyörteissä), Tämä tapahtuu myös jokien ja purojen luonnonmukaisissa juoksuissa.

Vahinkoaineinformaatio pystyttäisiin purkamaan myös röntgensäteiden avulla, mutta samalla luotaisiin muita myrkyllisiä yhdistelmiä. Muita epäsuotuisia mahdollisuuksia ovat veden magnetisointi ja sen käsitteleminen lasersäteillä. Jotta informaatio voidaan purkaa, on lisättävä energiaa.

Eräs erittäin tehokas, mutta myös erittäin korkeakustannuksinen menetelmä on veden lämmittäminen 400 C asteeseen, jolloin siinä oleva informaatio häviää. Tähän tarvitaan paitsi suunnatonta energian lisäystä myös kallis painekattila. Tosiasiallisesti kaikkein tehokkaina ja samalla kaikkien sivuvaikutukseton menetelmä näyttää toistaiseksi olevan moninkertainen virvelöintiprosessi, jossa yhteydessä vesi joutuu käymään läpi luonnonmukaisen itsepuhdistusprosessin.

Yksinkertainen veden virvelöinti ei kuitenkaan oleva siittävä syvälle ulottuvan informaation purkamiseksi. Yksinkertaisesti ilmaistuna: veden virvelöinti on tarpeellinen ”elävän veden” synnylle, ja mitä tehokkaampi tämä virvelöinti on, sitä tarkempi on veden itsepuhdistuminen.

Vaikutusaste miten tarkkaan vahinkoaineinformaatio puretaan vedestä, riippuu selvästi käytetystä menetelmästä. Uusimman tiedon mukaan tehokkaimmalta vaikuttaa menetelmä, jossa vesi joutuu laitteen rakenteen vuoksi itsestään syntyviin sähkömagneettisiin pyörteisiin, joissa veden suunta muuttuu jatkuvasti. Tästä johtuu voimakas mekaaninen virvelöinti, mikä tapahtuu ilman lisättyä sähkövirtaa, samanaikaisesti kun siihen vaikuttaa voimakas magnetisointi. Tämän jälkeen fyysisistä sormenjäljistään perusteellisesti puhdistettu vesi energisoidaan ja se saa valtavan määrän hyödyllistä luonnoninformaatiota. Se alkaa elää optimaalisella tavalla. Sen biologinen laatu on paras mahdollinen, erityisesti siitä syystä, että se sisältää suuren määrän quasi-kiteistä vettä.

Suodattaminen ei ole ratkaisu

Tieteellisesti suoritetut tutkimukset osittavat yksiselitteisesti, että suodattaminen pystyy poistamaan vahinkoaineet vedestä. Yleisesti ihmiset sitten luulevatkin, että riittää kun vedestä suodatetaan siinä olevat vieraat ainesosat. Kuitenkin ne miljoonat eri vaikutukset homeopaattisessa mielessä, jotka ovat varastoituneet veden muistiin, juomme tämän suodatetun veden mukana edelleen.

Veteen jäljelle jääneet aineet eivät siis ole se, mikä meitä vahingoittaa, vaan tämän vedet sisältämät epäsuotuisat värähtelytaajuudet.

Gangesin puhdas informaatio voittaa lian

Se, että saammeko vedestä tarpeeksi elämää edistävää informaatiota, ei olekaan riippuvainen siitä, onko juomamme vesi kemiallisesti tarkeasteltuna ”puhdasta”, tai jopa suorastaan likaista. Kuulostaa varsin ristiriitaiselta, mutta hyvä esimerkki tästä on intialaisten pyhä virta Ganges. Kyseinen joki on yksi planeettamme likaisimmista vesiväylistä. Sitä rasittavat lukuisat mätäpaiseet. Polttopuun puutteen vuoksi monet Gangesin rannoilla poltetut ruumiit palavat vain osittain. Tulen sammuessa nämä puolipalaneet ruumiit heitetään pyhään virtaan yhdessä puiden palamisjätteiden kanssa. Puoleen sääreen ulottuvassa vedessä naiset pesevät perheensä likapyykit. Intialaisten pyhinä pitämät, usein hyvin likaiset lehmät, juovat virran rannalla ja etsivät polttavassa kuumuudessa viilennystä sen vedestä. Meidän standardimme mukaisia puhdistuslaitoksia ei ole lainkaan. Virralla kulkevat laivat ja veneet kuin meidän moottoriteillämme. Useat käsityksemme mukaan toimintakelvottomat venemoottorit päästävät virtaan öljyä ja bensiiniä.

Virran rannalla sijaitseva Benares on eräs maailman tärkeimmistä pyhiinvaelluspaikoista. Se kutsuu rituaalikylpyyn, jossa kerjäläiset ja sairaat, joilla on avoimia ja märkiviä haavoja, saavat parannuksen tässä pyhässä virrassa. Mutta eivät vain intialaiset pyhiinvaella Benaresiin, myös useat eurooppalaiset Intian-kävijät kylpevät tässä vedessä.

Länsimaisen näkemyksen mukaan olemme helposti sitä mieltä, että nämä henkilöt löytävät virrasta lähinnä jätevettä – mutta he eivät kuitenkaan edes sairastu siitä. Rantakylien köyhät asukkaat ammentavat virrasta juomavettä kannuihinsa ja sankoihinsa saamatta terveydellisiä ongelmia juomisesta. Olkoon Ganges miten likainen tahansa, sen vedessä on lähes täydellinen spektri elämää edistävää informaatiota. Samoin on laita Etelä-Ranskassa olevan Lourdesin ihmelähteen vedellä. Tämä on todettu spektrometrillä, jonka skaala kattaa värähtelytaajuudet nollasta megahertseihin. Vaikka Gangesin ja Lourdesin ihmeille ei ole onnistuttu löytämään mitään ”tieteellistä” selitystä, ne ovat silti todella olemassa.

Monille varsinainen ongelma lienee se, että tähän saakka vallinnut maailmankuva järkkyy voimakkaasti, ja että katsantokantaa on käännettävä 180 astetta.

Käsitteellä ”looginen” ymmärrämme ilmeisesti tieteellisesti vahvistettua tosiasiaa, joka on uskottava ja vastaa todellisuutta. Toisaalta sanan ”myyttinen” alkuperäinen merkitys ei ole ”sadunomainen, mielikuvituksen luona”, vaan sen tarkoitus on viitata henkiseen, ei-materiaaliseen todellisuuteen. Tämä todellisuutta yksinomaan materiaalisesti ajatteleva nykyinen tiede ei ole pystynyt tajuamaan, vaan pitää sitä kuviteltuna vastakohtana kolmiulotteiselle tilalle. Ei-materiaaliset ulottuvuudet voivat kuitenkin ilmentyä kolmiulotteisessa tilassa, ja olla siten ihmisten tunnistettavissa. Tätä jumaluuden havaittavaksi ilmestymistä kreikkalaiset kuvasivat Mythoksena, joka esim. saksankielessä kuvataan sanalla ”ilmestys”. Vanhoissa korkeakulttuureissa kuului itsestään selvään tietämiseen tietoisuus yhteistyöstä korkeammissa maailmoissa toimivien olentojen kanssa.

Peter Gross, diplomi insinööri.

Käännös saksankielestä: ©Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.

Artikkeli on julkaistu Minä Olen lehdessä 4/2001

Peter Grossiin liittyvät kirjoitukset

1. Veden tutkimuksen pioneeri 

2. Vesi - shokki ja mittaamaton haaste tieteelle

3. Vesi - älykäs ihmeolento 

4. Nykyajan kirkas vesikö puhdasta???

5. Hedelmien ja vihannesten laatu paranee GIE-vedellä

6. Juomavesi on päiväsi tärkein ”ateria"

7. Peter Gross :diplomi-insinööri ja keksijä
8. Peter Grossin GIE-latteen toimintamallista ´