Hilma af Klint

Hilma af  Klintin taulujen aika on vihdoin tullut

Wäinö Aaltosen museossa Turussa oli tammikuun 26. - maaliskuun 26. päivään vuonna 2000 esillä mahtava kokoelma hyvin erikoisia maalauksia. Nämä samat taulut olivat sitä ennen esillä Tukholmassa Liljevalchsin taidehallissa. Niiden luoja on Hilma af Klint. Tämä taiteilijatar, ja vielä vähemmän hänen suomalainen verenperintönsä, ovat olleet tunnettuja tavallisille ihmisille, huolimatta siitä että hän maalasi suuren osan tauluistaan 1900-luvun alkupuolella ja siirtyi toiseen ulottuvuuteen jo lokakuussa 1944. Liljevalchsin taidehallin edellisen johtajan Folke Lalanderin mielestä Hilma af Klintin maalaukset edustavat kokonaista vuosisataa, ja sopivat täten erinomaisesti vuosituhannen vaihteen näyttelyksi.

Hilma af  Klintistä ja hänen maalauksistaan, joita on yli 1000 kappaletta, on kirjoitettu muutamia kirjoja. Åke Fant kokosi tiedot taiteilijattaresta kirjan muotoon, samanaikaisesti kun hänen töitään oli näytteillä Tukholman modernin taiteen museossa vuonna 1989. Sittemmin on ilmestynyt suomenruotsalaisen Gurli Lindénin kokoama "Vägen till templet" (Tie temppeliin), joka sisältää mm. Hilma af Klintin ja hänen ystäviensä vastaanottamia kanavointeja taulujen syntymisprosessin yhteydessä.. Liljevalchsin taidemuseon ja Wäinö Aaltosen museon näyttelyiden yhteydessä ilmestynyt kirja Hilma af Klint – Temppelimaalaukset sisältää myös kuvauksen itse Hilma af Klintistä ja hänen ajatuksistaan.

"Okkultti maalari ja abstrakti pionääri - uranuurtaja" oli Åke Fantin määritelmä Hilma af Klintistä.

Mikä teki Hilma af Klintistä tällaisen mystillisen henkilön? Oliko osasyynä suomalaisen äidin verenperintö ja kalevalaiset juuret, siitä ei tietääkseni kukaan ole arvaillut mitään. Mutta olisi kenties mielenkiintoista tarkastella hänen maalauksiaan tästäkin näkökulmasta.

Hilma af Klintin maalauksista osa on maalattu "mediaalisesti", mikä tarkoittaa sitä että taiteilijatar itse on toimi periaatteessa vain "pensselinpitäjänä", ja hänen henkiset oppaansa olivat varsinaiset kuvan luojat.

Näitä väreiltään ja symboliikaltaan aikalaisistaan voimakkaasti poikkeavia maalauksia ja niiden sanomaa, ei kukaan aikoinaan pystynyt selittämään, ei edes itse Hilma af Klint. Hän kirjoittaa päiväkirjassaan taulujen syntyvaiheista, mutta toteaa, ettei hän tiedä, mikä on niiden merkitys. Hän ymmärtää taulujensa kuitenkin liittyvän maailmanluomistapahtumaan, ja sanoo niillä olevan tietyn yhteyden ensimmäiseen Mooseksen kirjaan. Osan maalauksista Hilma af Klint toteaa olevan peräisin "Tiibetistä".

Hilma af Klint sai omistautua maalauksiensa luomiseen pitkin esivalmisteluin. Hän rukoili ja paastosi sekä eli erittäin yksinkertaisesti, jopa eristäytyneesti. Maalauksiin käytettävä aika oli ennalta määrätty ja rajoitettu. Hän työskenteli tietyllä päivävauhdilla. Myös töiden koko oli tarkoin määrätty. Työtä ohjasivat henkimaailmassa elävä oppaat, joista tärkeintä kutsuttiin nimeltä "Ameliel". Työ sujui nopeasti huolimatta siitä, että taulut olivat erittäin suurikokoisia, ja taitelijatar fyysiseltä kooltaan pieni. Myöhemmin Hilma af Klint maalasi useita muita sarjoja, joissa luomiskertomus sekä ihmisen kehitys ja miehen ja naisen välinen yhteys olivat keskeisiä teemoja. Nämä myöhemmät maalaukset syntyivät hänen "oman" kätensä työn tuloksena, mutta myös niiden valmistumiseen liittyi henkinen ohjaus ja sellaisten symbolien käyttö, joita ei vieläkään ole pysytty tulkitsemaan.

Hilma af Klint oli perehtynyt aikansa spiritistisiin ajatuksiin. Hän oli erittäin mediaalinen henkilö. Hän perehtyi myös teosofiaan ja tutustui sen perustajaan Madame Helena Blavatskyyn ja tämän ajatuksiin. Yhdessä muutamien naisystäviensä kanssa Hilma af Klint kokoontui säännöllisesti ja otti vastaan viestejä henkimaailmasta. Hilma af Klint tutustui myös Rudolf Steineriin, antroposofisen ajattelutavan perustajaan. Koska Hilma af Klint oli perusajattelutavaltaan kristillisen elämäkatsomuksen kannattaja, kristinuskoon perustuva antroposofia oli elämänkatsomuksena lähempänä hänen sydäntään kuin teosofia. Mutta tämä ei ollut ristiriidatonta. Steinerin mukaan Hilma af Klintin tapa maalata ja kuvata henkisiä asioita ei ollut antroposofisen ajattelutavan mukaista. Hilma af Klintistä tuli täten eräänlainen väliinputoaja. Hänen totteli vastaanottamaansa tehtävää näiden taulujen luomisesta, tavalla joka on sopusoinnussa teosofian kanssa, kun taas hänen oma henkinen katsantokantansa oli sopusoinnussa antroposofian kanssa.

Hilma af Klint toivoi, että hänen taulunsa saisivat turvapaikan Dornachissa Sveitsissä, kun antroposofit rakensivat tämän keskuksensa sinne. Näin ei kuitenkaan käynyt. Joitain hänen kasvien kehitystä esittäviä töitään on siellä. Rudolf Steinerin kuolema 1925 vaikutti myös kielteisesti Hilma af Klintin yhteyteen antroposofien kanssa. Hänen kuolemansa lokakuussa 1944 ei aiheuttanut edes mainintaa antroposofien lehdessä, vaikka muistokirjoitukset olivat valmiit. Steinerin suosituksesta Hilma af Klint päätti myös, ettei hänen taulujaan saatu asettaa näytteille ennen kuin vähintään kaksikymmentä vuotta oli kulunut hänen kuolemastaan. Vasta sitten voivat ihmiset mahdollisesti ymmärtää niiden sanoman.

Ensimmäiseen näyttelyyn kului kuitenkin aikaa enemmän kuin nämä säädetyt vähimmäisvuodet. Vasta 1980 -luvun alussa  taulut olivat yleisön katsottavina ensimmäisen kerran. Tämä tapahtui Suomenlinnassa. Seuraava näyttely ja samalla taulujen "läpimurto" tapahtui Los Angelesisssa Amerikassa vuonna 1986. Ruotsissa taulut olivat esillä ensimmäisen kerran 1989 syksyllä.

Kuvien sanoma on hämärän peitossa täsmälliselle tieteelliselle tutkimiselle ja ymmärtämiselle.Niiden symboleja katsellaan ja niiden merkitystä arvaillaan. Omasta mielestäni niissä on havaittavissa samoja kuvioita kuin James Churchwardin kirjassa The Sacret Symbols of Mu (Mu:n salaiset symbolit, ei julkaistu suomeksi), joka kertoo kadonneen mantereen Lemurian eli Mun symboleista. Joitain yhtymäkohtia on mielestäni myös Hilma af Klintin aikalaisen, sveitsiläisen Emma Kuntzin maalauksiin, jotka syntyivät samaan tapaan kuin Hilma af Klintin maalaukset.  Hilma af Klint on myös käyttänyt tauluissaan astrologisia merkkejä, planeettojen symboleja. Väreillä on oma erityinen merkityksensä. Hän on esimerkiksi valinnut keltaisen naisen väriksi ja sinisen miehen väriksi. Vehnänjyvä on usein esiintyvä, eräänlainen uuden ajan koittamista ennakoiva symboli hänen maalauksissaan. Koska useat tauluista liittyivät tähtikonstellaatioihin, kuten Seulasiin, Joutseneen ja Kyyhkyseen, on myös mielenkiintoista lukea mitä näistä tähtiryhmistä kerrotaan kanavoidussa kirjassa The Star Light Elixirs and Vibrational Healing (kirjaa ei ole julkaistu suomeksi), jonka kanavoitu tieto on peräisin mestari Hilariolta.

Hilma af Klint korostaa muistiinpanoissaan näkemystään omasta elämäntehtävästään: Hän on tullut tänne välittämään viestiä miehen ja naisen harmonisen kanssaelämisen tasapainon tärkeydestä. Hänellä on erittäin persoonallinen käsitys niin sanotun kaksoissielun löytämisen tarpeellisuudesta. Tämä perustuu tietoon, jonka mukaan kaikki ihmiset olivat alun pitäen kaksineuvoisia, androgyyneja, ja että Luoja erotti heidät jossain vaiheessa mieheksi ja naiseksi. Nämä alkuperäiset, yhteenkuuluvat puolet, etsivät nyt toinen toistaan kaikkina maailmanaikoina ja eri maallisten elämien vaiheissaan. Tästä syystä Hilma af Klint on sitä mieltä, että fyysinen yhtyminen muiden kuin näiden parisielujen välillä, aiheuttaa sidonnaisuutta ja liittää ihmiset ikään kuin yhteen "väärien" parien kanssa, ja että tästä sidonnaisuudesta on vaikeaa ja usein raskastakin päästä irti. Samantapaisia ajatuksia ovat esittäneet mm. amerikkalainen Summit LightHousen  ”pää-äiti" Elisabeth Clare Prophet ja niinikään amerikkalainen astrologi Linda Goodman. Nämä kolme naista, joilla on sama ajatus ovat eläneet eri aikoina, eikä Hilma af Klintillä ja näillä amerikkalaisilla naisilla ole ollut mitään mahdollisuutta tavata fyysisesti toisiaan ja vaihtaa mielipiteitään.

Hilma af Klint toivoi koko elämänsä ajan temppeliä maalauksilleen. Eräs hänen taulusarjoistaan on nimeltään Temppeli. Vuonna 1992 hänen taulunsa saivat turvapaikan antroposofien Kulttuuritalossa Järnassa lähellä Tukholmaa.

**

Näyttelyajatuksiani Liljevalchsin näyttelyssä Tukholmassa

Talo täynnä tauluja, joita ei oikeastaan voida tarkkailla "vain" taideteoksina. Katsojat seisoskelevat ja katselevat. Jotkut arvailevat suureen ääneen mitä taulujen symbolit haluavat kertoa. Kuka tietää, kuka voisi tietää ja kertoa? Näyttelyn nimi on "Tie temppeliin". Osa tauluista on miltei seinän korkuisia. Todellisia temppelimaalauksia. Miksi katselijat eivät hiljenny ja anna kuvien kertoa kullekin mitä niillä on kerrottavaa. Opas kertoo ja ihmiset kuuntelevat, niin kuin pappia kuunnellaan kirkossa. Miksei tässä temppelissä ole sama hiljaisuus kuin todellisessa temppelissä? Ehkä se johtuu siitä, etteivät ihmiset ole vielä tottuneet kuulemaan Jumalan ääntä kuvien kautta.

Kirjailija Gurli Lindén kertoi omasta yhteydestään Hilma af Klintin tauluihin. Syvän henkilökohtaisen prosessin jälkeen hän tunnisti oman tehtävänsä tauluihin liittyvän kirjallisen informaation julkaisijana. Näin syntyi mahtava kirja "Tie temppeliin", jossa Gurli Linden vaikuttaa vaeltavan Hilman ja hänen ystäviensä mukana. Välillä hän siteeraa suoraan Hilman muistiinpanoista löytyneitä kanavointeja ja viestejä henkimaailmasta.

Ennen viimeisintä fyysistä kohtaamistani taulujen kanssa Liljevalchsin taidehallissa marraskuun 1999 alussa Tukholmassa olin lukenut Neale Donal Walsch´in kirjoista Keskusteluja Jumalan kanssa osat 1, 2 ja 3. Kolmannessa  kirjassa Jumala kertoo miten kulttuurilliset myyttimme poikkeavat "todellisuudesta". Mieleeni tuli taidehallissa maalausten keskellä, että yrittämällä tarkastella näitä tauluja ja niiden symboliikkaa kulturellien myyttien avulla, ehkä syntyy "väärään" johtavaan arvailua.

Evoluutio sarjassa tuli mieleeni, että Hilma oli kuvannut Luojan unet luomistapahtuman edetessä.

Joutsen käy läpi transformaation kuolevaisesta tavallisesta koodien välityksellä toisenlaiseen kuolevaisuuteen.

Katsellessani eri tauluja totesin eri chackrojeni aktivoituvan aina taulusta riippuen. Samalla tunsin kuvien olevan täynnä viestejä valokeholleni. Tajusin myös miten minulle itselleni oli ollut tärkeää mietiskellä vanhojen taideteosten edessä sekä Egyptissä että Meksikossa taulujen ensimmäisen ja tämän toisen kohtaamisen välillä 

Joutsenen kuvan 11 (151 ) koin tapahtuvan ulottuvuuden vaihdoksen. Joutsen 12 (152) esitti kysymyksen ”Kenen joukoissa seisot?!, Joutsen 13 (153) totesi, ettei sanoja enää ollut kuvaamaan tapahtumia. Joutsen 14 (154) ”oli muisto vain”, Joutsenen seuraava kehitysvaihe vain huimasi.  Samalla totesin kuvien olevan täynnä viestejä valokehollemme.

Muistaen taas "keskustelut Jumalan kanssa", totesin, että olemme itse kukin muistamassa omalla tavallamme - vaikkakin tavallaan samoja asioita. Nämä taulut muistuttavat jokaista

katsojaansa juuri tämän omasta "jutusta", ts. itse kukin kokee niissä juuri oman totuutensa. Kuvien sanoma tai paremminkin vaikutus paljastuu mahdollisesti vasta aikojen päästä ilman, että yksilö kenties osaakaan yhdistää tapahtumia tauluihin.

Olin nähnyt suurimman osan tauluista 10 vuotta aikaisemmin, mutta silti haukoin henkeäni ja joidenkin kohdalla totesin jalkojeni vapisevan. Sanoma oli voimakas.

Kuvien "kertomaa"

Koska kenelläkään ei ole "selityksiä" kuvien sisällölle, päätin "kysellä" maalauksilta suoraan mitä ne kertovat. En yrittänyt "ymmärtää", vaan annoin intuitioni "kertoa".

Viimeisimmän näyttelyssä käymisen jälkeen "sain " kuvien merkityksestä seuraavan "sanoman":

Kaikkeuden alkuperä haluaa ilmaista itseään kuvallisesti. Kuvien kieli on tarkoitettu aktivoimaan muistot, jotka ovat kätketyt tietopankkiin, ja jonne normaalissa päivätajunnassa ei ole yhteyttä. Näitä tietoja ei ole voitu aktivoida ennen kuin ihmiset ja yhteiskunta ovat tarpeeksi avoimia ottamaan niitä vastaan. Tämä avoimuus on viimeisimmillä sukupolvilla. Heitä eivät yhteiskunnan antamat mallit ja rajoitukset ole kahlinneet. He osaavat myös kyseenalaistaa asioita, jotka eivät tunnu "todelta”. Muuttumisen myötä muuttuu kaikki "mikä on olemassa".

Kuvia on tarkkailtava hiljaisuudessa antaen niiden puhua. Kukaan ei pysty selittämään niiden sisältöä kenellekään, koska niillä on jokaiselle tarkkailijalle tarkoitettu henkilökohtainen viesti. Vanhoihin ns. myytteihin ja symboleiden tulkintaan perustuvat arvailut johtavat vain harhaan jo entisestään harhaantuneita etsijöitä. Maalarin mielentyyneys olkoon osviittana katsojan mielentyyneydelle.

Samoin kuin "keskusteluissa" olette pyytäneet vastausta. Sanalliset selitykset ymmärrätte yhdellä tasolla, kuvien muodot ja värit puhuttelevat toisella tasolla. Miksi teidän pitää TIETÄÄ  JA YMMÄRTÄÄ, sen sijaan, että hyväksyisitte intuitionne välittämän sanoman suoraan soluihinne.  Jokainen "ymmärtää" niitä oman viitekehyksensä mukaisesti, ja jokainen. jota pystyvät olemaan ymmärtämättä, tajuavat syvällä sisimmässään kaiken tarpeellisen.

Olin jo vuosia aikaisemmin "keskustellut" useiden taulujen kanssa. Eräs niistä on nimeltään  "Tystnad - Hiljaisuus ". Siinä kuvataan alaston nainen ja mies. Nainen istuu miehen sylissä selkä häneen päin. Molemmilla on kukkaseppele päässään.  Heidät molemmat lävistää purppuranpunainen risti, joka tulee ulos naisen rintojen välistä. Ristin sakaroiden kohdalla on ruusunpunaiselle pohjalle maalattu kaksi ympyrää, joiden sisällä on miehen ja naisen symbolit (luultavasti). Taulun pohjaväri on erittäin tumma ruskea, miltei musta.

Kun katselet ristiä tunnet miten se voi pienentyä olemaan vain pieni kuvio. Vaikka sen takia ovat monet ihmiset olleet epävarmoja ja tuomittuja muistamattomuuteen. Ristin tuleminen tähän muodostelmaan on ollut aivan välttämätön tapahtuma. Kun kukkaset loistavat kummankin olemuksessa on heidän kysymystensä lopullinen vastaus valmis. Kaiken kokonaisuuden alku ja loppu tarkkailevat ajattomuutta.

Miten kaunis onkaan tämä mies nainen - kaiken summa. Karman laki antaa anteeksi kaiken minkä tahdot itse antaa anteeksi itsellesi ja muillekin. Tässä tapaatte toisenne taas, hän ja sinä, hänsinä, sinähän.

Tunnetko miten sydän on puhdas kun se on lävistetty. Siellä ei enää ole tilaa taistelulle. Tämä olomuoto opettaa vaikenemaan.

Ei näitä kuvia ole tarkoitettukaan selitettäviksi tavallisilla aisteilla. Ne ovat aivan liian rajoitetut (aistit). Kuvien sisältö on tarkoitettu niille, jotka ottavan muiston suoraan sydämeen. Kuvat puhuttelevat vain tietynlaisen sydämen kantajia. Sydämessä on tämä kuva jo ennestään toisenlaisessa muodossa. Sydämen kuvat voivat olla ainoastaan abstrakteja, sillä sydän ei voi "käsittää". Kuvien tunne on sydämen kieli. Ihmisen on opittava lukemaan tätä kieltä uudestaan, kuten hän pystyi lukemaan ennen kuin hän alkoi kuvitella olevansa paras koko luomakunnassa. Kun ihminen on paras niin ei enää jää tilaa olemassaololle".

©Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.

• Miksi Hilma?
• Meditaatioita Hilma af Klintin kuviin
• Vanha rakkaus ei ruostu - uusi kohtaaminen Hilma af Klintin kuvien kanssa