Miksi Hilma?

Hilma af Klint ”tuli” elämääni jo Harmonisen Konvergenssin syksynä 1987. Hänen veljenpoikansa vaimo, Ulla af Klint, piti esitelmän Hilma af Klintin töistä silloisessa Cafe Panissa Tukholmassa.

Ulla af Klint näytti kuvia maalauksista diaprojektorilla ja kertoi samalla taiteilijattaresta ja tämän taustasta. Hän kertoi niistä suurista valmisteluista, joita Hilma af Klint joutui käymään läpi pystyäkseen ottamaan vastaan maalaustehtävän, jonka henkimaailma antoi hänelle, ja joiden valmistumista se ohjasi.

”Kukaan ei tähän saakka ole pystynyt ymmärtämään niiden sanomaa”, kuulin Ulla af Klintin kertovan. Kummallista, totesin mielessäni, tosi kummallista! Olin jotenkin lukenut niitä koko ajan katsellessani, en vain tiennyt miksi. Päässäni ei ollut mitään tietoa näitä maalauksista ennen tätä iltaa. Olin tullut kuuntelemaan ”vain siksi”, että halusin tietää miten ”joku voi olla okkulti maalari” . Uteliaisuus oli motiivini.

Viikon kuluttua esitelmästä imuroin lattioita kotonani. Minulle tämä oli aina erittäin meditatiivista puuhaa, jolloin aivot kytkeytyivät täysin pois. Ja yhtäkkiä ”joku” minussa katseli Hilma af Klintin kuvia. ”Tiesin” sillä hetkellä, että hän oli maalannut luomiskertomuksen. Ei sen enempää tai vähempää. Iloitsin tästä ”tiedosta”. Luomiskertomus oli aina kiehtonut minua.

Pari vuotta myöhemmin Tukholmassa oli Hilma af Klintin taulujen näyttely. Vietin siellä päivän. Tunsin taas miten kuvat ”puhuivat” sydämelleni. Katselin taulujen nimiä, mutta niiden informaatio oli minulta lukossa.

Vähitellen tunsin tarvetta istua näyttelyluettelossa olevien kuvien keralla ja mietiskellä niitä. Jossain vaiheessa aloin kirjoittaa kuvien sanomia.

Aikaa kului ja minä kirjoitin. Koin tekstit aina kauniina ja hieman yllättävinä.

Säilytin ne pöytälaatikossani. Tosin näytin niitä joskus, mutta tunsin, ettei ”aika ollut tullut vielä”.

Sitten unohdin ne itsekin. Muutin uuteen maahan ja arkipäivän haasteet veivät kaiken tarmoni.

Useita vuosia myöhemmin palasin, jatkaakseni elämääni Ruotsissa – luulin. Samana vuonna Tukholmassa oli toinen Hilma af Klintin taulujen näyttely. Nyt esillä oli paljon enemmän maalauksia kuin edellisellä kerralla. Nyt myös ”tunnistin” kuvat eri lailla kuin ennen.

Näyttelyn jälkeen kävin hautausmaalla, jossa tiesin Hilma af Klintin haudan olevan. Halusin viedä kukkia hänen haudalleen. En löytänyt sitä, vaikka luin jokaisen hautakiven yksitellen ja kävelin kaikkien hautojen ohi usean kerran. Myöhemmin kuulin, että hänen ruumiinsa oli af Klintien sukuhaudassa, ilman ”mainintaa” – koska se ollut hänelle tärkeää.

Tänä aikana kuulin myös Gurli Lindénin kokemuksista Hilma af Klintin kuvien keralla. Gurli Lindénin elämä oli täysin muuttunut sen jälkeen kun hän kohtasi Hilma af Klintin taulut. Hän kokemuksensa ja tutkimuksensa kiteytyivät kirjaksi ”Vägen till templet” – Tie Temppeliin – mikä on eräs Hilma af Klintin taulujen nimistä.

Ehkä nyt oli aika ”minunkin” teksteille? Etsin ne tämän jälkeen ja kirjoitin  tallella olevat tietokoneelleni. Kun muutin vuoden lopussa pois Ruotsista otin disketit mukaani.

Siirtäessäni tekstejä vanhasta tietokoneesta uuteen järjestelmään, en enää saanut avattua ”avaintekstiä”, itse ”luomiskertomusta”. Eikä sitä löytynyt edes paperikopiona. Ehkäpä sitä ei enää tarvittu.

Olen viime aikoina löytänyt internetistä koko joukon tekstejä Hilma af Klintistä. Ruotsalainen Åsa Kleveland on ”tunnistanut” Hilman itsessään. Hän kertoo sivuillaan tästä prosessistaan.

Minun prosessini on saada nyt nämä ”omat” yhteyteni julkaistua. Toivon, että niistä on iloa kaikille teille, jotka ovat ne löytäneet.

Valitettavasti en voi laittaa meditaatioiden yhteyteen kuvia. Niiden julkaiseminen olisi maksanut koko joukon.

©Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.

1. Hilma af Klint
2. Meditaatioita Hilma af Klintin kuviin
3. Vanha rakkaus ei ruostu  - uusi kohtaaminen Hilma af Klintin kuvien kanssa