Vesi on nykyään kadottanut koko maailmassa
itsepuhdistumiskykynsä. Atomikokeet, ympäristön saastuminen ja jatkuvasti
kasvava mikroaaltosäteily ovat vahingoittaneet maailman kaikkia vesiä.
Jo vuosia on
ollut olemassa uusia sairauksia (esim. neurodermitis, astma ja erilaisia
allergioita), sillä inhimillinen organismi rasittuu valtavan ympäristösaasteen
takia eikä pysty enää poistamaan näitä aineita luonnollisella tavalla. Vesi on myös menettänyt puhdistuskykynsä, niin kehossamme kuin sen
ulkopuolella.
Aikaisemmin vesi
oli täynnä omaa sisäistä voimaansa, ja pystyi poistamaan virvelöintinsä ja
itsepuhdistusmekanisminsa avulla kaikki vieraat aineet itsestään, niin että
lähteistä pulppusi puhdasta vettä. Nykyään tällaisia lähteitä kohtaa enää
harvoin. Vesikysymys on keskeinen kysymys rauhanomaiselle ja harmoniselle
elämälle Maaplaneetalla. Itävaltalainen vesituntija ja metsänvartija Viktor Schauberger
(30.6.1885–25.9.1958) totesi nämä asiat jo 70 vuotta sitten. Maailman ympäristöasioita
käsittelevässä kongressissa Johannesburgissa vuonna 2002 vesi- ja
juomavesikysymykset olivat eräs tärkeimmistä kysymyksistä.
Ihmisen kehossa
on noin 70 % vettä, aivoissamme on jopa 10–15 % enemmän. Yhä useammat ihmiset tulevat tietoisiksi
siitä, miten tärkeä tekijä heidän nauttimansa veden laatu on. Vedellä on nämä
itsepuhdistusvoimansa, mutta se sisältää elämälle tärkeää informaatiota, joka
antaa meille energiaa. Näin vesi on samanaikaisesti sekä huolitsija että
jätteiden poistaja. Hyvä vesi vaikuttaa olevan ihmisen ja kosmoksen välisten
voimien välittäjä. Fyysinen kehomme sisältää jo noin 240 erityyppistä vettä,
joiden muodostamiseksi tarvitsemme kosmoksesta tiettyä informaatiota ja voimia,
jotka voivat välittää meille korkealaatuista vettä. Pystyäksemme tajuamaan
veden merkityksen käsittelemme muutamia siihen liittyviä tietoja.
Vesijohtovesi
Vesilaitoksissa
tämä vesi pudistetaan kemiallisesti ja suodatetaan. Vedessä mahdollisesti esiintyvien bakteerien
tappamiseksi siihen lisätään yleensä se määrä klooria, minkä poliittisesti
päätetyt raja-arvot kulloinkin määrittelevät olevan tarpeellista. Tämän
käsittelyn yhteydessä veden elämä tosin saavuttaa loppupisteensä, sillä tämä
käsittely vie siltä viimeisenkin rakenteen.
Monet vedessä
esiintyvät jätteet eivät edes poistu suodattamisessa, esim. särkylääkkeet,
röntgenvarjoaineet tai hormonit, joita 30 vuotta kestäneen e-pillereiden käytön
jälkeen on jo runsaasti juomavedessä. Tässä yhteydessä voidaan jopa puhua
salaisesta apteekista, joka tulee kotiin vesikraanan kautta. Tämän lisäksi
veden laatuun vaikuttaa peltojemme ylilannoitus. Vesien ”lääkepitoisuudesta” on
jo kauan keskusteltu Saksassa ja viimeisinä kuukausina myös Ruotsissa. Eräs
veden laatuun vaikuttava tekijä on myös korkea paine, jolla vettä kuljetetaan
aivan liian suorissa putkissa. Tämä johtaa siihen, että vesi on sekä sairas
että väsynyt kun se vihdoin saapuu talouksien käyttöön. Tämä kuljetusmenetelmän
seurauksena vesien kalkkimolekyylit ovat muuttaneet muotoaan, ja tästä taas
puolestaan johtuvat vesijohtoputkissa (…tai ihmisten verisuonissa) esiintyvät
kalkkikasaumat. Puhumme jossain yhteydessä jopa ”aggressiivisesta vedestä”.
Pullovesi
Hiilihappo on
tarkemmin määriteltynä inhimillisen aineenvaihduntatoiminnan jäte, eikä niin
ollen kuulu mihinkään juomaan. Vesi haluaa päästä tästä jätteestään
mahdollisimman nopeasti, mikä taas pahentaa kehomme usein jo entisestään
ylihappoista tilaa.
Valmistajat
käyttävät mielellään hiilihappoa, koska se tekee vedestä paremmin säilyvää.
Mutta myös tavallisella tai vähähiilihappoisella vedellä on, osin lainsäätäjien
pitkää varastointia varten määräämän käsittelyn ansiosta, tuskin jäljellä
elinvoimaa. Jopa Lourdesin lähteen pyhä vesi, kun se juodaan Madridissa tai
Helsingissä, menettää kuljetuksen ja varastoinnin ansiosta hiljalleen
vaikutuksensa. Asiantuntijat suosittelevat juotavaksi hyvää paikallista vettä.
Mineraali- ja parannusvesien liuenneet mineraalisuolat ovat ajan mittaan kehon
fysiologialle usein enemmän vahingollisia kuin hyödyllisiä.
Hiilihapolla
rikastettua vettä voidaan käyttää terapeuttisissa yhteyksissä ainoastaan
rajoitettu aika. Jos punaiset verisolut kuljettajasubstanssina eivät riitä
lisätylle hiilihapolle, niin silloin tämä vesi voi pitkään nautittuna olla vain
vahingollista.
Vesijohtoveden
puhdistaminen
Juomaveden
suodatus on tietyssä määrin kuitenkin hyväksyttävä toimenpide. Tässä yhteydessä
olisi kuitenkin vältettävä granulaattisuodatinta, koska se likaantuu nopeasti
ja on vaihdettava jatkuvasti. Näin ei ole laita hiilisuodattimien kanssa. Tosin
vesi ei tämänkään toimenpiteen välityksellä saa enää takaisin elinvoimaansa.
Käänteisen osmoosilaitteen avulla saadaan aikaan kemiallisesti suhteellisen
puhdasta vettä. Tämä vedenpuhdistustapa on täysin luonnoton ja toimii
ainoastaan ihmisten aikaansaamana. Käänteinen osmoosi vaatii erittäin korkea
veden paineen ja nykyään tiedetään jo, että mikäli vettä ei aktivoida
uudelleen, sen juomisen seurauksena mineraalit voivat hävitä kehosta. Toinen
suodatinmahdollisuus on höyrydestillointi. Tätäkään tapaa ei esiinny luonnossa.
Tällä menetelmällä aikaansaatua vettä voidaan käyttää ainoastaan lyhyinä
ajanjaksoina ja vain tietyissä terapeuttisissa tarkoituksissa. Se on erittäin
voimakkaasti muuttunut ja rakenteeltaan niin vahingoittunut, että sen jatkuvassa
käytössä voidaan jo puhua aggressiivisesta vedestä. Mineraalien häviäminen
kehosta on tässä yhteydessä ja aivan moninkertaista suuruusluokkaa. Olkoot
suodatusmenetelmät miten hyviä tahansa, ne eivät anna vedelle takaisin sen
menetettyä kristallista rakennetta.
Fysikaalinen
vedenkäsittely
Puhuessamme veden
rakenneaspekteista emme enää puhu vain karkearakenteisista aspekteista, vaan
erittäin jännittävästä veteen ja sen elinvoimaan liittyvästä. Fysikaalisen
vedenkäsittelyn päämääränä on luoda terve, elinvoimainen ja energiarikas ja
elämää edistävää informaatiota sisältävä juomavesi elottomasta,
vahinkoainerasitetusta vedestä, jolla on vahingollinen ”informaatiosisältö”.
Tarvitsemme todella tervettä vettä voidaksemme elää terveinä. Tässä yhteydessä
on itse asiassa kysymys vain kahdesta tavasta: fysikaalisesta virvelöinnistä
tai niin kutsutusta modulaatiosta.
Virvelöintitekniikka
Tässä yhteydessä
jäljitellään luonnossa esiintyviä veden liikkumismalleja, erilaisia pyörteitä
ja mutkittelua. Nyt puhutaan laitteista, jotka yhdistetään vesijohtoon, tai
jotka toimivat levitaatiomenetelmän avulla. Eräs virvelöintitekniikkaa käyttävä
laite on saksalainen Vortex. Se
asennetaan yksinkertaisesti vain vesihanan päähän. Hanaa avattaessa vesi joutuu
voimakkaaseen spiraalikierteeseen ja aktivoituu.
Saamme kiittää
itävaltalaista vesitutkijaa ja suurta luonnontuntijaaViktor Schaubergeria
tiedoistamme veden itsepuhdistumisvoimien olemassaolosta. Hän kopioi luonnossa
esiintyviä tapoja ja rakensi ensimmäisen ns. veden jalostuslaitteen. Näin hän
jo 70 vuotta sitten hän pystyi todistamaan tällaisten laitteiden vaikutuksen.
Schauberger vastusti myös pohjavesien pumppaamista juomavedeksi. Syvältä maan
uumenista pumpattu vesi oli ”kypsymätöntä, raakaa vettä”, koska se ei ollut
käynyt valmiiksi maan uumenissa suoritettavaa kypsymiskiertoaan. Veden
”kypsyydestä” riippuu myös sen kyky pulputa pintaan ja samalla myös sen laatu.
Pumpun avulla pintaan nostettu pohjavesi on myös vahingollista juojalleen.
Maaplaneetan
pohjavesivarastojen tyhjentäminen aiheuttaa Schaubergerin mukaan myös
kaksikertaisen vaaratilanteen: 1) käytetään epäkypsän veden reservit, jotka
eivät korvaudu nopeasti, koska vesi liikkuu maan uumenissa hyvin hitaasti. 2)
tämä vesi vaikuttaa erittäin kielteisesti bioloogisiin systeemeihin (ihmiset,
eläimet, kasvit). Sen sijaan, että se antaisi juojalleen energiaa, se kuluttaa
sitä… Schauberger totesi, että korkealaatuista vettä juotaessa ainoastaan 300 –
400 gr. joutuu elimistöön, ja loput muuntuvat energiana organismin käyttöön, mistä
puolestaan johtuu sen valtavan elävöittämä vaikutus.
Modulointi
Tämän toiminnan
periaatteena on toistaiseksi vielä suhteellisen tuore tieto siitä, että vesi
varastoi informaatioita, ts. että sillä on eräänlainen muisti. Hiljattain
muutamat ”arvostetut” luonnontieteilijät ovat tutkineet tätä teemaa ja
vahvistaneet sen, minkä luonnontutkijat ja rajatieteilijät ovat tienneet jo
kauan.
On todettu, että
vahinkoainesaasteisen veden suodatuksen ja kemiallisen puhdistuksen jälkeen
tästä vedestä löytyvät edelleen ne samat sähkömagneettiset värähtelyt, jotka
voidaan tarkalleen tunnistaa näistä ”jo poistetuista” vahinkoaineisista
johtuviksi. Tästä näkökulmasta katsottuna puhdistus ja suodattaminen
vaikuttavat täysin turhalta, ja siksi useat aktivaatiolaitteiden valmistajat
eivät liitä laitteisiinsa minkäänlaista suodatinvaihetta.
Tämän aktiivisen
valmistuksen avulla saavutetun järjestysasteen kaikki positiiviset efektit
kykenevät kaiken todennäköisyyden mukaan mitätöimään voimassa olleita
fysikaalisia vaurioita
Tällä
hienoaineisella alueella on muutamia vesiaktivointijärjestelmien valmistajia.
Tunnettuihin merkkeihin kuuluvat Johann Granderin
ja Plocherin laitteet sekä Peter Grossin GIE-laitteet. Grander
käyttää, kuten jo monet muutkin valmistajat, bioteknistä menetelmää, jonka
avulla vesi saatetaan magneetin avulla korkean värähtelytaajuuden alaiseksi.
Periaatteena on, että korkeampi värähtely voittaa matalamman värähtelyn, ikään
kuin ”ylittää sen”. Energianvälitys tapahtuu resonanssin avulla, mistä johtuen
nämä usein pienehköt laitteet ovat yleensä kiinnitettävä vesijohtoon. Tämän
laitteen ainoana toimintaperiaatteena on magneettiseen kuoreen sijoitettu
Grander-vesikonsentraatti. Maailmassa on tällä hetkellä jo yli 100.00 Grander
veden käyttäjää ja useat kertovan sen hämmästyttävistä vaikutuksista ihmisiin,
eläimiin ja kasveihin.
Plochner laitteen
sisällä on tiivistetty energiakenttä, mikä vaikuttaa myös veteen heti kun tämä
laite on asennettu vesijohdon ulkopuolelle. Vesitutkija Peter Gross käyttää
GIE-läpivirtauslaitteessaan jopa 15 erilaista toimintaperiaatetta. Muiden
valmistajien käyttämien toimintaperiaatteiden kirjoon kuuluvat esim. orgon-,
tachyoni-, nollapiste-, vakuumi- ja kosmiset energiat.
Se mikä vaikuttaa
veteen, vaikuttaa myös muilla alueille. Näitä mainittuja energioita voidaan
käyttää myös sähkösaastetta vastaan. Tutkija Peter Gross on käyttänyt tätä
tietoa hyväkseen ja hänen tuotteisiin kuuluu muodoltaan kaunis, sähkösaasteelta
suojaava vesilamppu.
Useimmat
valmistajat voivat todistaa laitteidensa energisoivaa vaikutusta tiettyjen
menetelmien avulla. Näitä ovat esim. bioresonanssimittaukset,
pimeäkenttämikroskooppi, biofotonianalyysi, kirilianvalokuvaus,
kristallianalyysi, veren morfologiset tutkimukset, ula-spektroskopia, ja virus-
bakteeritutkimukset.
Pystyäkseen
löytämään kunnollisia tuotteita tässä tuntemattomassa viidakossa on syytä puhua
valmistajien kanssa hieman syvällisemmin heidän laitteistaan. Vaikka olemme
avoimia ”uusille ajatuksille”, vaikuttaa siltä, että miettiessämme vettä ja sen
laatua, palaamme aivan turhan usein aivan liian kemialliseen tarkkailutapaan.
Vesi on kuitenkin elävä olento, jota saamme kiittää elämästämme.
©Marion Kuprat
www.marionkuprat.com
Käännös saksankielestä ja muokkaus: ©Gracia Penttinen
Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.
Artikkeli on julkaistu Minä Olen lehdessä 1/2003
Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.
Artikkeli on julkaistu Minä Olen lehdessä 1/2003
Peter Grossiin
liittyvät kirjoitukset
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar