”Naisen kohtu on
kuin temppeli. Mies, joka saa lähestyä tätä temppeliä on naisen vieras,
tervetullut vieras. Muussa tapauksessa hänellä ei ole sinne asiaa”. Näin
aloitti Tukholmassa pidetyn seminaarinsa Doloros Ashcroft-Nowicki, Englannin
kanaalissa, lähellä Ranskan rannikkoa olevalta Jerseyn saarelta kotoisin oleva
nainen.
Doloros
Ashcroft-Nowicki muistuttaa ystävällistä ja huumorintajuista isoäitiä. Hän on
muodoltaan pyöreähkö ja kasvoiltaan lempeä. Hänen valkoinen tukkansa riippuu
niskassa vyötärölle ulottuvana palmikkona.
Mutta Doloros
Ashcroft-Nowicki on muutakin kuin vain lempeän ja äidillisen näköinen
naisihminen. Hän on myös kotisaarellaan Jerseyllä sijaitsevan Servants of the Light (Valon Palvelijat) nimisen koulun
perustaja ja opettaja. Henkinen kehitys on eräs tässä koulussa opetettavista
aineista.
Doloros
Ashcroft-Nowicki on eräs niistä ihmisistä, jotka ovat ”lainanneet ”Suurelle Äidille
kätensä ja jalkansa kanssaihmistensä auttamiseksi ja palvelemiseksi". Hän
opettaa ihmisiä elämään arkipäivänsä sopusoinnussa heidän oman sisäisen henkisen minänsä
kanssa, ja näkemään symboliikan tavallisessa arkielämässä.
Matkoillaan eri
maissa Doloros Ashcroft-Nowicki on usein tavannut naisia, jotka ovat eri tavoin
olleet seksuaalisen väkivallan uhreja. Heidän joukossaan on ollut raiskauksen
kohteeksi joutuneita naisia, abortin tehneitä naisia, insestin kokeneita naisia, ja naisia, joihin kohdistunut seksuaalinen väkivalta on ollut luonteeltaan
psyykkistä. Yhteistä kaikille näille naisille on se, että he kokevat itsensä
likaiseksi ja kohtunsa hävästyksi.
Mediaalisena
henkilönä Dolores elävöitti uudelleen naisten lääkintärituaalin, joka
muistuttaa menneiden aikojen temppelirituaalia. Se on peräisin ajalta, joilloin
naispuoliset jumalat olivat voimakkaita, ja naista kunnioitettiin ja palvottiin
yhteiskunnassa uuden elämän synnyttämiskykynsä takia.
Dolores on
rituaalin avulla puhdistanut naisia monissa maissa ja auttanut heitä löytämään
takaisin alkuperäiseen, koskemattomaan voimaansa.
Tukholmassa
tapahtuneen lääkerituaalinsa aikana Dolores muistutti puhdistusta haluavia
naisia sanan ”neitsyt” alkuperästä. Neitsyt ei ole ”koskematon nainen”, kuten
meille miesten ja kirkollisen moraalin hallitsemassa ja kontrolloimassa
yhtieskunnassa on vuosisatojen aikana opetettu. Neitsyt on nainen ”who doesn´t
belong to anybody” – nainen, joka ei kuulu kenellekään muulle kuin itselleen”.
-Näin ollen minäkin
olen neitsyt, vaikka olen kahden lapsen äiti ja isoäiti. Minä kuulun vain
itselleni – vakuutti Doloros Ashcroft-Nowicki. Itselleen kuuluva nainen on
neitsyt kehdosta hautaan.
Doloresin
toivomus on, että ne naiset, jotka ovat käyneet läpi lääkintärituaalinen
muodostavat omia ryhmiä ja auttavat kanssasisariaan. Tälläisia ryhmiä on
perusettu muun muassa Ruotsiin, Kreikkaan ja Hollantiin.
Rituaalin läpiviemiseksi
tarvitaan sen suorittavan ”papittaren” lisäksi kaksi naista, jotka auttavat
apua hakevaan naista, sekä muutamia
kanssasisaria todistajiksi.
©Gracia
Penttinen, artikkeli on julkaistu lehdessä KokoNainen syksyllä 1994
Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.
Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar